Lapsuusvaellus Halti 1985

Isäni Martti Laakso otti minut mukaansa kesällä 1984 Kilpisjärvelle. Osallistuimme Yrjö Metsälän opastamille retkille Saanan ja Mallan maastoissa. Lapsen muisti on lyhyt ja paljoa en noista enää muista, mutta onneksi isäni hieman enemmän.

Tämä kuva on Yrjö Metsälän ottamasta postikorttiin päätyneestä ja siitä skannaamastani kuvasta. Kuvassa on Janne-poro ja Tero Laakso.

Suurennos

Tässä omien kuviemme parhaimmistoa samasta aiheesta: poika ja poro. Vaikka säädin tietokoneellani kuvassamme kontrastia ja valoisuutta niin kuvamme häviää selvästi oikean luontokuvaajan kuvalle. Lisäksi sanoisin, että oma skannaukseni ilman käsittelyä on hieman huonontanut Metsälän alkuperäistä kuvaa.

Isän kunniaksi täytyy kuitenkin sanoa, että hänellä ei ollut kuin silloinen tavallinen kamera käytettävissään. Zoomaus on siis jäänyt pois jo teknisistäkin syistä.

Suurennos

No onkohan tämmöisille vanhoille kuville mitään tehtävissä, jos niiden rajaus on puutteellinen, kontrasti epäselvä, värit haalistuneet tai kuva on muuttunut rakeiseksi? Nykyiset kuvankäsittelyohjelmat ovat kyllä ihmeellisiä kaikkine monipuolisine ominaisuuksineen. Ongelmiksi nousevat kuitenkin samat asiat kuin itse alkuperäistä kuvaa ottaessa: kuvaajalla pitää olla taiteellista silmää ja kärsivällisyyttä tehdä paras mahdollinen lopputulos.

Itselläni ei ole mitään graafista koulutusta, eikä juuri tätä kaivattua taiteellista silmää, mutta kokeilen kuitenkin... Parempaan päin mennään, mutta minulle tuottaa vaikeuksia porossa hohkaava valkeus. Rajauksessakin taitaa olla vielä korjaamista. Yritetään vielä...

Suurennos

Tässä lopputulos, tämän parempaan en pystynyt. Eli valkoisuus jäi hohkaamaan ja rajaus on nyt minusta jo hieman klaustrofobiaa aiheuttava.

Kuitenkin mielestäni olen tässä osoittanut, että varsin puutteellisillakin taidoilla ja melko pienellä vaivalla, pystyy "restauroimaan" vanhoista ja haalistuneistakin (jopa rakeisista) kuvista katselukelpoisia.

Itse skannaan ainoastaan sellaisia kuvia, jotka nykyisessä tilassaan (värimaailmassaan) ovat tarpeeksi kivan näköisiä, että arvelen että tuosta voisi saada jotain kivaa aikaiseksi. En pyri "restauroinnissani" palauttamaan alkuperäistä värimaailmaa (enhän ole sitä edes aina nähnytkään). Pidän ajatuksesta, että vanha on haalistunutta. En halua poistaa tätä kokonaan.

Toivoisin, että tämä pieni esimerkkini innostaisi jotakuta skannaamaan omia vanhoja vaellus- ja luontokuviaan ja laittamaan ne nettiin kaikkien vapaasti katseltavaksi. Vanhojen kuvien entisöiminenkin kannattaa pitää mielekkyyden rajoissa: karsia skannattavien kuvien lukumäärä minimiinsä, optimoida skannausmenetelmänsä (useampikin kuva mahtuu skanneriin kerralla, resoluutiota ei ole syytä laittaa liian matalaksi eikä liian korkeaksi), tehdä työtään ainoastaan niin kauan kuin se tuntuu mielekkäältä. Ei liikaa kerralla.

Mutta löytyihän tälle sopiva nimikin: "Poika ja poro". Väritkin ovat lähellä Akseli Gallen-Kallelan maalausta Poika ja varis (1884). Gallen-Kallela oli selvästi edellä aikaansa, kun ymmärsi haalistuneen värivalokuvan päälle. Tätä kutsutaan realismiksi, mutta ehkä se onkin haalistunutta realismia...

Suurennos

Viihdyin Janne-poron seurassa niin hyvin, että lähdimme omia teitämme takaisin Kilpisjärven Retkeilykeskukselle. Kun minua sitten nuhdeltiin tästä oli minulla puolustuskin valmiina: Ei tällä voi eksyä. Ensinnäkin tuo tunturi näkyy kaikkialle ja toiseksi kuljenhan minä poron mukana.

Useasti eksyneenä (ja joidenkin mielestä aina eksyksissä olevana) seison vakaasti tuolloisten perustelujeni takana!

Suurennos

Isä ja poika, Martti ja Tero Laakso, Yrjö Metsälän opastamalla Haltin vaelluksella 1985.

Suurennos

Opastetulla vaelluksella oli paljon onnekkaita osanottajia.

Suurennos

Nousemassa Haltille.

Suurennos

Maisema Haltin rinteestä pohjoiseen Guolasjavrrelle. Tietä pitkin pääsee ajamaan Guolasjavrelle asti, josta matkaa Haltin huipulle ei taida tulla 10 kilometriä enempää.

Suurennos

Haltin rinteessä oli pahaa rakkaa ja muistan kun paikotellen isäni nosti minut isoille kiville.

Suurennos

Minäkin kirjoitin nimeni Haltin kirjaan. Taustalla Haltijärvi ja Pitsusjärvi.

En ole tuon jälkeen Haltilla käynyt. Vuonna 1998 kävimme Pitsuksella, mutta kun taivas oli sumpussa niin jatkoimme Somasjärvelle. Eräs Metsälältä isäni välityksellä minulle kantautunut vaellusoppi onkin:

Huipuille ei kannata kavuta kuin poikkeuksellisen hyvästä syystä.

Tästä olen pitänyt kiinni niin hyvin, ettei huiputuksia ole juuri kertynyt ja nekin poikkeukset kuten Skierfe Sarekissa ja Kålkastjåkka Abiskon tuntureilla ovat hyvin perusteltavissa otettujen kuvienkin kautta.

Suurennos

"Paikallista" nuorisoa. Nuoret olivat jo tuolloin perin velttoja ja saamattomia...

Suurennos

Tauolla. Lapsen muistillani muistan, että teimme Haltin huiputuksen lisäksi joitain retkiä Guolasjavrren lähimaastoissa. Metsälä näytti mm. kuinka nuotio syttyi polttamalla jotain liekokasvia. Hän kuitenkin vannotti meitä olla polttamatta tätä kasvia turhaan, eli vain hätätilanteessa sallittua. Onneksi en muista kasvin nimeä.

Tällaisena muistan Guolasjavrren seudun ja Haltinkin, perin loivapiirteistä verrattuna Norjan jylhyyteen.

Suurennos

Muistan heittäneeni leipiä Guolasjavrrella. Isältä hieno maalauksellinen kuva.

Suurennos

Toinen aivan loistava kuva. Isällä on aina ollut visuaalista silmää ja tilannetajua, vaikka kuvauskalusto onkin ollut vaatimatonta luokkaa. Tähän en uskaltanut koskea vaan pidin kuvan alkuperäisenä.

Suurennos

Kun nyt pääsin kehumaan niin jatketaan: en minä osaa tällaisia kuvia enää parantaa, tuhota korkeintaan. Sateenkaari Norjassa.

Suurennos

Norja on jylhä maa ja maisemat Haltin pohjoispuollakin ovat huimaavia. Jotain kertonee sekin, että Torniosta Pohjanlahden rannalta on 500 loivaa kilometriä Norjan rajalle ja rajalta vain 30 jyrkkää kilometriä alas Skiboteniin Jäämeren rannalle.

Suurennos

Kilpisjärven jo edesmennyt legenda Yrjö Metsälä (1919-2000) ruuan laitossa.

Mielestäni on häpeällistä, ettei Yrjö Metsälästä ole kirjoitettu Wikipedia-artikkelia! Minunko se sinne pitäisi kirjoittaa? Niinpä, aivan oikein ja syvä hiljaisuus. Löysin sentään oheisen pdf:ksi tallennetun Raito-lehden numeron 2/2001, josta löytyy muistokirjoitus Yrjö Metsälälle. Linkki tästä .

Muistokirjoituksessa siteerataan Metsälän tokaisua Haltilla käynnistä: "Yhtä hyvin joku täkäläinen voisi kehua matkustaneensa monta kertaa pääkaupunkiin ja osanneensa ensi yrittämällä astua raitiovaunuun oikeasta ovesta".

Hieno muistokirjoitus hienolle ihmiselle. Minä harvoin itken, mutta päästyäni tuon muistokirjoituksen loppuun en voinut luonnolleni mitään.

Suurennos