Elämän tarkoitusta etsimässä

Kuvitan kieleni
rakkauden ryvettämillä ilmaisuilla.
Vailla verotuksen antamaa suojaa.

Täysin
    ulkopuolisena
Maan
    eksyttämänä
Virastoja
    pakoillen

En usko Audi-miehiin,
vaikka istuin olisi kuinka pehmeä.
Auto on aina auto,
On the Road to Hell.

Uskon kielimielen mielikieleen,
aineettomaan uteliaisuuteen,
unikuvien välillä tapahtuvaan toimintaan
ja pitkiin kävelylenkkeihin.

Pallon pinnalla voi vaeltaa loputtomasti
ilman pääsyä asian ytimeen.
Mutta siinä on
elämälle tarkoitus.

Kohtaamattomuus

Soittaa sointuja
Laulaa lauluja
Iskeä tarinaa

Laittaa kieli itkemään,
ellei itse kykene
mielettömyyksiä kohtaamaan

Neuvotonna,
Jumalan lakattua
olemasta
päällepäsmärinä

Suohon hukkuvan
viimeisenä toivona
Vapon kuivatusohjelma

Kadoksissa

Myö meen mäkiä ylös
Taaksein en nää
ennen ku, olen huipul

Mut sitt näen
vaikken jalkoin
ni taivaan kumminki

Ja tähret
Ja kuun uun
Ja kaiken sumun meiän kahen välis

Aikansa laps

Ei mitään muuta ihminen
kuin sen minkä kokenut on
voi maailmastaan kirjoittaa
jälkipolville tallentaa

Eteen, taakse ja sivuille
hän kerkeemättään kiiruhtaa
vaan mitä hän edestään löytääkin
sen väsymys alleen haalistaa

on nyt aika pysähtyä paikoilleen
hukata hetki kiireinen
kadottaa oma aikansa
jotta elämästä nauttia voi

sillä meille on annettu voimat omat
jotka kuluvat kunnes täyttyvät
mut ainoastaan levolla
luopumalla murheistaan
voi saada voimat mahtavat
jotka kantavat aina tuonelaan

Nuku, nuku ihminen
siin sängys mis on pehmoinen
älä syyllisyyttä siitä tunne
sill mistä sitten kertonet
sen pari sanaa selittää
aika aikansa tallentaa

Pimeys

On tummuva hetki
aika päivän, lyönnit tunnin
hupenevat yöksi, kun jättää valo

kerran on pimeys tuntuva pelkona
sillä mitään et näe hänestä
syvyyttään saa sekaisin
laajuuttaan valtaa maan

Tuntemattomuutta on pelko
vieraalta tuntuu ystävä
joka on pimeys
sillä niin vähän häntä tunnet

Mies

Aistin miehen tulevan tuulesta
astuvan sisään ikkunasta
juovan, syövän, likaavan piian
kaiken tietää, ei mitään kerro
taloon jää vaikkei kutsua kuulla

Vento, vieras, mieli outo
saarnaa saatanan sikiävän
puhdas on pelastuvien tie
ei siinä likaa näy

Ottaa komennon, ajaa isännän talosta
juopoksi tämän huutaa
sanat väärät osaa juottaa
alistaa tahtoonsa yhden jos toisen
kunnes koko kylä tunnustaa loisen

kärsimys on herran armo
nautinto synnin paulo
katuva mieli kuvastaa Herran
palvella saakaa
kysyä älkää

Kierrätys

Älkää myykö,
ettei teitä myytäisi.

Vaan ostakaa kaikki
usko,
   toivo,
      rakkaus.

Ja kierrättäkää!

Riita

Sinuus säkinää,
kun ei minuus enää riitä.

Vika sinus,
muttei minus

Läl läl lää...
läl läl lää...
lää.. läl. lää...

Mutta leikki on kaukana,
jos on kaksi aikuista
ja yksi riita.

Pettymys

Mikä pettymys onkaan kirjailijalle
kun osoittautuu
ettei hän löydäkään
sänkynsä alta
laatikosta
sitä nuorta neroa
timanttiaivoa
jonka sanat saavat maailman pyörimään ympärillään

Häntä ei siis koskaan ollutkaan
Suttuiset töherrykset paperilla todistavat tästä
Sillä aivoja ei luoda päivässä, aivot kasvavat ajatuksista
ja ajatukset vaativat kypsymisajan
saavat melkein homehtua ennen kuin ovat oivia

Paperiarkki

Pala arkkia paperia
neljätoista sorttia korttia
vaan kumman valitsen
työn vaiko huvin?

Sanat ne vipeltää
ei niitä enää kiinni saa
kadonnut on minun aika
hukkaan mennyt hyvä vaiva

Oon mä ollut ennenkin
sekaisin, kuullut äänenkin
vaan luonu olen silti
palan pannu kasaan ainakin

Kynä ja paperia:
on siinä miehellä aseet!
Sotaanko on poika lähdös?
Yksinäisyytensä tappamaan kai.

Nautinnot on monet tarjoll
jos vain hurmaat tytöt nuo
sanoilla oikeilla se hoituu
mut vapaus, viekö sen?

Kirjoita, kirjoita poika nuori,
ennen kuin aika jäljet jättää.
Tuonelan porteilla sitten todeta voit:
Kaikki tehty on.

Elämä sinussa

Sillä mitään, et mitään rakastanut
niin kuin rakastit elämää

suloinen nuoruus, kaikki selviää
lumotun lailla liikuit
valkoisten pilvien hattaroilla

Kuka kenet vihille vei?
vietettiin lapsuuden hautajaisia, mutta ei surtu
Ei tuntunut kurjalta jakaa elämäänsä toiselle
syödä samaa leipää jossa on jyviä
ja ne jyvät olivat isoja

Isoksi kasvoivat myös huolet
kun toiset pyysivät minut sotaan
siellä isot miehet leikkivät sankaria
jota ei ollut olemassa

kukaan ei kertonut heille

Se että menettää viisi vuotta eikä henkeään
osaako siitä iloita?
Ainakin se muuttaa ihmisen
kun huomaa että jotkut maatuvat ja jotkut eivät

koskaan sitä ei unohda, ei koskaan

Sinä odotit ja näit minut kun tulin
kotiin
En ollut sama kuin se joka oli lähtenyt
mutta olit onnellinen kun tulin
kotiin

Elettiin vielä vuosikymmeniä
Käytiin elokuvissa, syömässä ulkona
eksyttiin ulkomaille ja palattiin takasin
me taidettiin tykätä toisistamme

sitten sinua ei enää ollut
itkin itkuni iloksi
sillä huomasin minkä rikkauden olit jättänyt minulle
muistoina