Olen retkeillyt Hyvinkään seudun metsissä niin pienestä kuin muistan,
nuoresta iästäni huolimatta siis jo yli neljännesvuosisadan ajan.
Lapsuuteni ja nuoruuteni retkeilymaastot olivat Kytäjän ja Usmin metsät.
Sittemmin olen myös samoillut Erkylän ja Rajamäen metsissä.
Digikuvausharrastukseni myötä olen alkanut tallentaa luontoelämyksiäni
sekä omien muistojen varjelemiseksi että myös toivon mukaan ilahduttamaan
teitä sivustollani vierailijoita.
Aivan kuten muitakin mukavia kokemuksia, myös luontohavaintoja on mukava jakaa
muiden kanssatallaajien kanssa. Onneksi tämä on nykyään helppoa ja vaivatonta:
tutustu
Hatikkaan
ja
Hyönteisfoorumiin
.
Retkisään ja -paikan voit käydä katsomassa vaikkapa vaikkapa tältä
kartta ja sää -sivultani
.
Olen alle laittanut Hyvinkään seudun ja Etelä-Suomen maisemista, kasveista ja eläimistä ottamiani kuvia
omiin gallerioihinsa:
Mitäkö sitten kertoisin kokemuksistani? No, ainakin sen että
metsissä liikkuminen on ainakin Hyvinkään seudulla harvojen ja
valittujen harrastus. Ihmisiä tapaa lähinnä metsäautoteilla ja
niilläkin harvoin (usein koiraa ulkoiluttamassa). Jos kulkee
omiapolkujaan metsiä myöden, niin totisesti saa nauttia luonnon
rauhaa.
Kuitenkin retkeily on halpa, terveellinen ja luonnollinen liikuntamuoto.
Tuntuu aika ihmeelliseltä, ettei sitä harrasteta enempää.
Siinä kun nykyihminen nostaa puntteja, polkee kuntopyörää tai
soutaa soutulaitteella, niin hän voisi yhtä hyvin pitää kuntoaan
yllä liikkumalla luonnossa. Liian tylsää vai? Päinvastoin, ja
toisin kuin nämä mainitsemani sisäliikuntamuodot, ainakaan minulla
ei ole ollut koskaan luonnossa tylsää (toisin kuin kaupungeissa).
Linnut laulavat; Mikäs kasvi se tuossa kasvaa? Peurako tuolla
rytystää? Kylläpä tämä sadekuuro yllätti; ja aurinko paistaa taas.
Tylsää? Ei todellakaan! Rauhaa? Eipä juuri! Luonnon rauhaa? KYLLÄ!
Todellakin, luonnon rauhasta voi nauttia koska on syntynyt
"luomakunnan kuninkaaksi". Toisin kuin jänikset ja oravat,
ihminen voi liikkua Suomen luonnossa ilman tarvetta pelätä mitään,
ilman tarvetta väistää ketään. Metsässä liikkuessaan ihmisen
liikkumista eivät myöskään rajoita keinotekoiset piha-aidat tai
suojamuurit. Jos siis nykymaailmassa haluat olla "vapaa" niin
mene metsään! Ja tuntureilla olet vielä vapaampi kun eivät edes
puut rajoita liikkumistasi.
Mutta vapaus tuo myös mukanaan suuren vastuun, joka tuntuu
aivan liian usein unohtuvan ainakin metsässä harvakseltaan liikkuvalta.
Minkäänlainen remuaminen ei metsään sovi. Metsässä liikutaan aina
luontoa kunnioittaen. Eläimiä ei säikytetä
turhaan, kasveja ei tallata tarpeetta. Toisin kuin kaupungeissa: jos
heität roskan maahan niin sitä ei tule kukaan sieltä
keräämään pois. Ja jos katkaiset jalkasi niin itse sinun on ihmisten ilmoille
raahauduttava. No en nyt halua pelotella. Nykyään kännykällä
on kenttää lähes kaikkialla ja retkeily on huomattavasti turvallisempaa
kuin kaupungilla liikkuminen. Mutta vastuunpakoilijoille ei metsä
sovi. Siellä kun ei ole ketään viisaampaa paikalla korjaamassa
ymmärtämättömän virheitä.
Ei metsässä sentään yksin tarvitse samoilla; aina voi lähteä
matkaan vaikka isomallakin porukalla. Kuitenkin pitää muistaa,
että mitä enemmän porukkaa (ääntä, tuoksua), sitä kaumempana
luonto on. Ja liikuttaessa luonto todella karkaa kauas, mutta jos
malttaa hetkeksikin pysähtyä niin jo tulevat linnut ja muut
metsän elävät heti lähemmäs...
Kannattaa kokeilla!
