Kuva 1: Matkaan lähdössä Keihäsjoella kevättulvien aikaan 1999. Laskimme kanootit vesille Mäkelän talolta Jokipadon suuntaan menevän tien (karttakeskuksen kartassa tie 13615) sillalta. Kesäaikaan "joki" on tässä kohtaa lähes pohjiaan myöden kuiva, joten tästä kohtaa voi lähteä liikkeelle ainoastaan kevät- tai syystulvien aikaan. Alkumatkasta joki kulki pihapiirin kautta, jossa oli matala kävelysilta, joka kierrettiin maitse. Ihan piharauhan kunnioittamisenkin vuoksi suosittelisin, että jos haluaa lähteä melomaan Keihäsjoelle, niin 1) lähtee kevättulvien aikaan, 2) lähtee Kytäjän kioskin kohdalta kääntyvän tien 11323 sillalta alavirtaan, jolloin pääsee melomaan Kurkisuon läpi menevän osuudenkin.

Kuva 2: Kesällä kuiva Keihäsjoki oli nyt ääriään myöden täynnä jo ennen pelto-osuuttakin.

Kuva 3: Alkumatkastamme joen uoma on sen verran syvä, ettei joki noussut metsänpuollelle.

Kuva 4: Melomassa pelloilla ennen Kurkisuolle saapumista.

Kuva 5: Kurkisuon kohdalla Keihäsjoki nousi metsän puolle ja eksyminen uhkasi melojaakin.

Kuva 6: Tuli se maakin vastaan näin vedenpaisumuksen aikaan.

Kuva 7: Mutta Kurkisuolta päästyämme Keihäsjoki laajeni pellonkattavaksi järveksi.

Kuva 8: Pääsimme sentään maantiesillan ali.

Kuva 9: Kytäjoelle päästyämme tulimme lähes joka kevät Neitsytsaaren tilan etelä-, itä- ja länsipuolelle ilmestyvälle Kytäjoen järvelle.

Kuva 10: Melomassa Neitsytsaaren tilan itäpuolella.

Kuva 11: Kytäjokea Palstojentien sillan lähellä. Melontaretkemme päättyi Palstojentien sillalle, jossa nostimme kanootit ylös.